Ministerinä ja varatuomarina

Takana kolme mielenkiintoista päivää pääkaupunkiseudulla. Torstaina ja perjantaiaamuna olin Kuntien eläkevakuutuksen valtuuskunnan aloitusinfossa ja kokouksessa. Uutta mielenkiintoista asiaa. Aloitin valtuuskunnan jäsenenä. Tärkein oppi omaan kuntaan vietäväksi ensimmäisestä kerrasta oli se, kuinka ulkoistaminen vaikuttaa kuntatyönantajan eläkemaksuihin. Karkea arvio on, että jos kuntasektorin työntekijäpoistuma on kymmenen prosenttia, kunnilta perittävä eläkemaksu nousee noin kaksi prosenttiyksikköä.

Eilen oli eduskuntaryhmän talvikokous. Päivässä oli paljon poliittisesti mielenkiintoista asiaa, mutta mieleenjäävin oli meille iltaohjelmassa esiintynyt 13-vuotias taikuri Samir, jolla oli aivan upea kyky olla aikuisen yleisön edessä jännittämättä. Sain itse esiintyä ministerinä iltaohjelmassa ja luulenpa, että Samir onnistui paremmin tässä Nummelan Talentti-kisassa.

Tänään nimesimme puoluehallituksessa ensimmäiset kolme upeaa EU-ehdokasta: Sari Essayahin, Niklas Anderssonin ja Markku Holmin.

Ja vielä yksi asia - perjantaina tuli postia hovioikeudesta. Ehdin kyllä soittaa Turkuun jo ennen kuin kuulin kotoa postin tuomasta viestistä. "Hovioikeuden auskultantti on toiminut notaarina yhden vuoden ja suorittanut loppuun hänelle uskotut, laamannin todistuksesta ilmenevät tehtävät. Hän on hankkinut riittävän kokemuksen käräjäoikeusasetuksessa säädetyissä tehtävissä. Turun hovioikeus myöntää varatuomarin arvonimen."

Palvelua ikäihmisille

Vierailimme koko perheellä viikonloppuna Halsualla, josta äitini on kotoisin. Sinne juontuvat muuten myös opetusministeri Henna Virkkusen ja taitoluistelija Laura Lepistön sukujuuret.

Ilahduin taas kerran siitä, kuinka pieni on suurta. Yli 75-vuotiaille kannetaan halutessa päivän lehti suoraan ovelle ja kauppa toimittaa maksutta ostokset kotiin. Paikallisen maamiesseuran kautta on saatavilla edullista siivouspalvelua. Kotona asumista tuetaan. Hyvä Halsua!

Lapsena sain syntymäpäivinä onnitelusoiton Halsualta. Ensin oli hiljaista - sitten tuta soitti kanteleella Sä kasvoit neito kaunoinen tai jonkun muun kauniin kappaleen. Voiko kauniimpaa syntymäpäivämuistoa jäädä.

Palvelua ikäihmisislle

Reipas lomapäivä

Mitä tehdä kylmänä lomapäivänä tammikuussa? Näin sen toteutin tänään:

Herätyskello soi 6.30. Esikoinen herää kouluun lähtöön jo vähän aikaisemmin. Sain puolisolta kehotuksen jäädä vielä aamutorkuille untuvapeiton lämpöön. Kuulin unen läpi: Ulkona pakkasta -20. Esikoinen ei päässyt koulutaksiin, mutta ei voinut pyöräilläkään bussipysäkille, joten hänet vietiin autolla koululle. Pienemmät sisarukset heräilivät 7.30. So did I. Letitystä ja aamukahvia. Tulet kamarin uuniin. Koneellinen pyykkiä.

Lapset lähtivät odottamaan taksia aitalle. Siivoilin keittiötä. Sähkölaitoksen mies kävi vaihtamassa iankaikkisen vanhan mittarin uuteen. Vanhan sisältä löytyi viime vuosituhannella käristynyt hiirulainen. Mies jatkoi remonttipuuhia vintissä. Tein tonnikalariisisalaatin, ohrarieskoja, marjapuuroa ja pari limppua. Rieskojen ohrapuuro oli palaa pohjaan, leipätaikinaan lorahti reippaasti suolaa ja marjapuuro näytti kuumana liian liemevältä. Kaikki oli kuitenkin lopulta ihan makoisaa. Limppuihin oli kätketty kiteytynyt luumumarmeladi. Sitä en kertonut perheelle.

WiiFit -tuokio puolisen tuntia. Steppiä, nyrkkeilyä,hulahulaa, pingviinipeliä ja muita tasapainoharjoituksia. Lihaksia kivistää eiliset ja toissapäiväiset jalkakyykyt, linkkuveitset ja punnerrukset. Mii edelleen toivoton pullero.

Kahvihetki ennen lasten tuloa. Välipalaa heille ja kaverille. Vetelin hohtimilla nupinauloja vanhoista kattoparruista, joista tulee väliseinää. Illalla parrut jo paikallaan ja lopputulos on minusta hieno, tekijästä aika erikoinen.

Palaveri Karkussa, Vammalassa ensimmäinen Sastamalan kirkkovaltuusto, joka loppui 20.55. Onneksi kauppa on lähellä niin, että ehdin saada maitoa ja vessapaperia kotiin viemisiksi. Päivän päätteeksi iltarukous yhdessä ja sitä ennen yksi luku Salaista puutarhaa kuopuksen kanssa.

Päivän herkistys: Pyysin lapsia tyhjentämään puhtaita vaatteita hyllyilleen. Yksi heistä: " Niin mäkin rakastan sua Mami".

Takana rikas ja opettavainen vuosi

Tuntuu siltä, että takana on elämäni nopein vuosi. Sain tutustua käräjäoikeuden työskentelyyn itse tehden kannustavassa ja hauskassakin työyhteisössä. Monenlaista elämän kirjoa tuli vastaan. Myös oman tiedon rajat, mutta sekin, kuinka jossain passiivimuistissa oli paljon asiaa ja uusi painui mieleen.

Olen kiitollinen tästä vuodesta. Viimeisenä työnä kirjoitin Turun hovioikeudelle hakemuksen varatuomarin arvonimen saamiseksi.

Rauhallista Vapahtajan syntymäjuhlaa sinulle. Nyt alkaa loma, jonka aikana pyrin antamaan perheelle siltä varastettua aikaa. Ensi vuonna uusin voimin.

Paperinukkeleikkejä

Olin ennen kouluikää Siurossa rehtorin rouvan hoidossa. Paikka oli lapselle unelma. Eero Järventausta, myöhemmin kotiseutuneuvos, kertoi mielenkiintoisia tarinoita ja kirjahyllyt olivat täynnä arvosteltavaksi lähetettyjä satukirjoja. Kaija antoi rakkautta ja laittoi rajoja.

Nyt juuri mielessäni ovat paperinuket, joita sain leikata ja joita minulle leikattiin Seura- ja Apu-lehdistä. Nukeista on muuten julkaistu aivan tuore kirja.
Eero, joka oli taiteellisesti monipuolinen, piirsi nukeille lisää vaatteita. Ihme kyllä, jotain on vielä leikkien jälkeenkin tallessa lapsuusaikojen muistoksi.

Linnanjuhlat ovat monelle kuin paperinukkeleikkien jatke - samoin kuin missikisatkin. Kauniit puvut ja kokonaisuuksien arviointi ovat itsenäisyyspäivän ajakulua. Ihan kiva, mutta valitettavasti on käynyt niin, että arvokas juhla on pukukavalkadin myötä menettänyt osan arvokkuudestaan ja arvostaan. Paljon paljon muuta ja tärkeämpää kuin koreat pukujuhlat puuttuisivat, jos meillä ei olisi itsenäisyyttä. Valitettavasti välillä mieleen tulee häivähdyksenä ajatus, että jotain olemme jo menettäneet globalisaation ja EU:n myötä. Emme saa enää ajaa oman maamme parasta. Terveen itsekkyyden ja rakkauden omaa isänmaata kohtaan soisi silti aikojen vaihtuessakin säilyvän.

Haluan lepopäivän

Ihanaa, että huomenna on sunnuntai ja lepopäivä. Kävin tänään Helsingissä puoluevaltuuston kokouksessa. Viikolla oli töissä kohtalaisen raskasta. Istuin ensimmäisen lautakuntapäiväni, joka ei sinänsä poikennut muuten kuin rikosten vakavuudelta yhden tuomarin istunnoista. Lautamiesten kanssa oli hyvä keskustella tuomioista.

Henkilökohtaisesti koen sunnuntain aina levottomampana, kun kaupat ovat auki. Pyrin siihen, että en tee ostoksia sunnuntaisin. Joskus haen maitoa tai muuta vastaavaa tuotetta, jota en ole muistanut huolehtia kotiin jo silloin, kun siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus. Silti lepopäivän rauhaa kiusaa se, että lehden mainostavat "vain tänään" reippaita alennuksiaan. Joudun tekemään päätöksen siitä, että en asioi pyhäpäivinä.

Periaatteista kiinnipitäminen vaatii usein tahdonvoimaa. Jos kaupat ovat auki sunnuntaisin, monet valuvat ostoksille sen sijaan, että kävisivät kävelyllä, lukisivat kotona tai pelaisivat lasten kanssa Afrikan tähteä. Ajelu kauppakeskukseen lisää rasitusta ympäristölle, samoin kuin turhakkeet, joita koteihin väistämättä päätyy.

Kun auskultointivuoteni piakkoin päättyy, haluan käydä kaikki kaapit ja laatikot läpi ja kerätä tarpeettomat tavarat ja vaatteet pois tilaa viemästä. Niille on osoitekin. SPR:n Kontti Lielahdessa!