Kansalaiskuntoa hankkimassa

Jatkoin lakikirjan kertaamista. "Yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto." Näin todetaan perustuslaissamme. Taito ja kyky ovat vielä jotenkin ymmärrettävissä ja erotettavissa toisistaankin. Minulle oli epäselvää, mitä on koeteltu kansalaiskunto.

Nykyään voisi melkein olettaa, että sillä tarkoitetaan rohkeutta käyttäytyä tavalla, jota joskus ennen vanhaan olisi pitänyt hävetä.

Löysin määritelmän googlesta, jossa säilytän muutenkin suuren osan muistikapasiteetistani.

"Taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen ja työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja. Kyvyllä viitataan yleisesti tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilön ominaisuuksiin esim. järjestelykykyyn ja aloitteellisuuteen sekä muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin. Koeteltu kansalaiskunto tarkoittaa yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viran hoidon kannalta merkityksellisiä ansioita sekä nuhteetonta käytöstä."

Kuka määrittelisi sen, mitä nykyään on nuhteeton käytös? Ettei pissaa kadulle kuin äärimmäisessä hädässä????

Oppia illat kaikki

Eilen istuin illan valtuuston tavoiteseminaarissa, tänään paikallisosaston kokouksessa, huomenna kunta- ja palvelurakenneseminaarissa. Jos kaikissa istunnoissa oppisi edes yhden asian, olisi lopputulos koko ajan nousujohteinen. Osalla on taito esittää asiat niin, että ymmärtää ja oppii. Joskus miettii, kuinka moni salissa ymmärtää tämän asian, kun itsellä ei ainakaan lamppu syty.

Oppiminen ja ymmärtäminen tuottaa nautintoa. Osaaminen vielä enemmän. Tällä hetkellä minulla on useampi keskeneräinen projekti oppijana, mutta säännöllisyyteen on vaikea päästä. Päätin lukea ääneen englantia vähän joka päivä. Päätin lukea ruotsinkielisen dekkarin. Päätin lukea lakikirjat läpi syödessä. (Se takaa säännöllisyyden ja useat toistot, vaikka ei kuulukaan hyviin tapoihin.) Tänään päätin yrittää venytellä niin, että loppukesästä pääsisin spagaatin - ainakin melkein. Mieheni nauroi katsellessaan, että alku on hyvä. Pääsen jo puolet eli jalat menevät suoraan kulmaan...

Eikös "oppia kaiken ikää" ole suositus.

Ja kunta maksaa

Mitä saisi kunnassa aikaan 360 eurolla vuorokaudessa? Aika paljon hyvää.

Vammalassa maksetaan kehitysvammaisen rikoksentekijän erityishuollosta sen verran vuorokaudessa, vuodessa yli 130 000 euroa.

Edellisen hallituksen ohjelmassa luvattiin selvittää erityisen kalliin erikoissairaanhoidon rahoitusvastuun siirtämistä kunnilta valtiolle. Hitaasti selvittely tullee halvemmaksi valtiolle. Eipä ole muutosta näkynyt.

Aikaisemmin valtio vastasi hoidosta erityishuollon toimintayksikössä, kun mielentilansa vuoksi tuomitsematta jätetty henkilö oli määrätty erityishoitoon.
Nyt kunta maksaa. Vaikuttaa kohtuuttomalta, ettei tällaista erityiserää saada jaettua useammalle maksajalle. Jos henkilö olisi tuomittu rangaistukseen, valtio kustantaisi kakkua.

Erilaisuuden hyväksyminen

Miltä tuntuisi huomata lähes aina kauppaan mennessä, että joku myyjistä siirtyy järjestelemään hyllyä lähelle sitä, missä itse liikut? Miltä tuntuisi kuulla, että ravintola on valitettavasti täynnä ja nähdä, että tilaa silti on? Kannoilla aina epäluulo ja ylenkatse.

Tätä ja paljon pahempaa kokevat romanit Suomessa. Edelleen. Leimaamiseen riittää tietty asu ja tietyt ulkonäön piirteet.

Olen iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tutustua eduskuntavaalikampanjan aikana pirkkalalaiseen Eija Grönforsiin. Ehdokkaana hän lähestyi ihmisiä esitteiden ja vaalikarkkien kanssa rohkeasti ja lämmöllä. En tiedä, olisinko itse uskaltanut. Kuinka moni mahtoi miettiä, mitä hän myy ja puristaa kassiaan vähän tiukemmin? Vaatii valtavasti rohkeutta olla edelläkulkijana ja epäluulojen kaatajana.

Löytyy oppaita siitä, kuinka käyttäytyä kiinalaisten ja italialaisten vieraiden kanssa. Kuinka moni ns. valkolainen tietää romanien tavoista? Kuitenkin olemme eläneet rinnan suomalaisina satoja vuosia. Romaneilta olisi paljon opittavaa esimerkiksi vanhempien kunnioittamisesta. Vieläköhän saisimme ennakkoluulomme anteeksi? Toivoisin, että meille sallittaisiin vähän uteliaisuutta, lupa hiukan "tuijottaa" ja kysyä. Nyt erilaisuuden hyväksymisenä pidetään sitä, että on kuin ei huomaisikaan.

Mitä puuttuu?

KD-lehdessä oli tänään osuvasti mainittu henkilökohtaisiksi puutteikseni varovaisuus ja itsetunnon puute. Molemmat pitävät paikkansa. Varovaisuus johtuu osin siitä, että työssäni olen asemassa, jossa pohdintani päätyvät toisten käyttöön. Edustajilla on viisaus ja valta päättää, hyväksyvätkö he päättelyn tulokset ja vievätkö esimerkiksi kirjalliset kysymykset eteenpäin sellaisenaan vai isosti muokattuina. Se, mitä minä teen on luonnos, ja näin on jo demokratian nimissä eduskuntatyössä oltava.

Nyt etsin omaa linjaa ja sanottavaa. Tilanne on siinä mielessä metka, että työssä minun ja edustajan ajatusten on mentävä aika tavalla yksiin. Käytän ison osan luovuuttani miettimällä, miten muotoilen toiselle ajatuksen, joka on lähtökohtaisesti hänen, mutta silti minunkin. En voi päivällä kirjoittaa valtiopäivätointa edustajalle ja illalla puhua siitä samoin sanoin toisaalla omanani. Täytyy vissiin alkaa jemmata ideoita omaan käyttöön.

Entä sitten itsetunnon puute? Pyrin tekemään ehkä liiaksi sitä, mitä mielestäni osaan hyvin. Ajattelen, että on parempi edetä varovasti taitojen mukaan kuin lähteä soitellen sotaan. Sitä paitsi kun katselee ympärilleen ja näkee sen erilaisten taitojen ja tiedon kirjon, mitä ihmisillä on, tuntuu oma osaaminen vähäiseltä. Ehkä puute on kuitenkin sitä, että haluaisi osata niin paljon enemmän. Olisi mukavaa olla viisas!

Mieheni totesi muuten, että on pienet piirit, kun saman ihmisen kuva täytyy laittaa lehteen niin monta kertaa.

Feikkimenestystä ja tosielämää

Ilta Kimmo Kinnusen keihäsvalmennuksessa. Siis äitinä eli kentän reunalla. Teki mieleni käydä kerran heittämässä niin olisin voinut kehua itsekin olleeni maailmanmestarin valmennettavana. Kuten voin kehua laulaneeni oopperassa - Maamme- laulun yhteislauluna, maalanneeni alttaritaulun - Keniassa telalla osa Jeesus-hahmon helmaa kyläkirkossa ja silittäneeni leijonaa - sekin Keniassa, sairas ja väsynyt leijona häkissä.

Se on kuitenkin ihan totta, että meidän pihassa oli keihäineen kaikkineen viime torstaina kuusi maasaisoturia. Kävivät naapurin navetassakin katsomassa lehmiä. Harmi vaan, etten ollut itse kotona. helsingissä voit heidät vielä tavata kuluvalla viikolla.

Elämä on ihmeitä täynnä. Suurin ihme on elämä. Tänään uutisoitiin, että sekin on suurempi ihme eri osissa Suomea. Keskoset selviävät toisaalla hengissä paremmin kuin toisaalla. Puhumattakaan sitten muualla maailmassa.

Edistystä

Puoluekokouksessa hyväksyttiin vikkonloppuna julkilausuma asunnottomuutta koskien.
Suomessa on edelleen lähes 8000 asunnotonta ja 300 asunnotonta perhettä. Tavoitteena tulee erityisesti olla, että yksikään lapsi ei joudu häädetyksi kodistaan. Olin ilahtunut, kun Aamulehden mukaan asuntoministeri Vapaavuori on eilen koonnut pikatyöryhmän pohtimaan asunnottomuutta.

Laitamme perinteisesti television kesälomalle ja lupamaksun katkolle. Olen kirjoittanut aikaisemminkin siitä, kuinka televisiomaksu on epäselvästi määritelty laissa. Laite ei saa olla vähäisin toimin otettavissa käyttöön, jos maksua ei maksa. Olen miettinyt, mikä täyttää tuon määritelmän. Päivi teki aiheesta kirjallisen kysymyksenkin.

Ja ihme: Saimme kirjeen tänään tv-maksuhallinnolta. Kirjeeseen on lisätty vakioksi: "Kun televisiomaksu on irtisanottu, vastaanotin tulee siirtää pos huonetilasta ja pakata esimerkiksi varastoon /vaatehuoneeseen niin, että se ei ole vähäisin toimin käyttöönotettavissa.