Suomen tulee vaikuttaa

Valtioneuvoston selonteossa EU-politiikasta todettiin, että Suomen vaikuttamisen suurimmat kehittämistarpeet kohdistuvat riittävän varhaiseen vaikuttamiseen niin komission kuin Euroopan parlamentin suuntaan. Tämä tarkoittaa, että tähän mennessä olemme otaneet asioita liikaa annettuna ja olemme yrittäneet vaikuttaa ruokalistaan siinä vaiheessa, kun raaka-aineet ovat jo pöydällä. Osa-alueita, joissa vaikuttaminen on keskeistä, on listattu ministeriöittäin. Vaalien jälkeen vaikuttamistyö aloitetaan toivottavasti tehokkaasti. Komission pääsihteeristöön pyritään vaikuttamaan erityisesti neljässä kokonaisuudessa. Omiin vaalitavoitteisiini kuuluu niistä erityisesti sääntelyn toimivuus. Seuraavalla viisivuotiskaudella. EU:n lainsäädäntötoiminnan tulee kohdistua olennaisiin kysymyksiin ja olla tosiasiallisesti tarpeellista ja hyväksyttävää. Säädösten on oltava selkeitä, toimivia ja täytäntöönpanokelpoisia. Osallistuin Tampereella Kemianteollisuuden järjestämään vaalipaneeliin ja siinä meille ehdokkaille jätettiin evästykseksi, että säädösten vaikutusarviointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. On selvitettävä ehdotusten kilpailukyky- ja työllisyysvaikutukset heikentämättä työntekijöiden ja kuluttajien suojaa. Kolme muuta keskeistä vaikuttamisen aluetta ovat Euroopan talous- ja rahaliiton kehittäminen, keskustelu perussopimusmuutosten todellisesta tarpeesta sekä oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen. Suomen näkemys on, että Unioni voi vastata useimpiin haasteisiin nykyisten perussopimusten pohjalta eikä muuttamiselle ole jäsenmaiden yhteistä tahtoa. Aina tulee muistaa, että mahdollisten muutosten tulee olla kansalaisten kannalta hyväksyttäviä. Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen edellyttää sen seurantaan ja valvontaan pysyvää, säännöllistä ja kaikki jäsenvaltiot kattavaa järjestelyä. Oikeusvaltioperiaatteella tarkoitetaan, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. On selvää, että rauhaan ja vakauteen pyrkivässä unionissa tämä periaate on keskeinen ja luovuttamaton.

Anna hyvä työn jatkua

Aamulenkki sujui tänään kävellen. Näin kurjen ja ketun - onneksi aika kaukana toisistaan. Muistelin Aisopoksen satua ja löysinkin sen netistä. Kettu kutsui kurjen syömään, mutta tarjosi keittoa laakealta lautaselta. Pitkänokkainen kurki ei voinut syödä mitään. Kurki puolestaan kutsui ketun ja tarjosi aterian syvästä kapeakaulaisesta ruukusta. Opetus oli: Älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän! Eurovaaleihin mennäkseni - mitä en haluaisi itselleni tehtävän: 1) MEP ei aja Suomen etua vaan yksisilmäisesti eurooppalaisen puolueryhmänsä linjaa. 2) Suomea viedään EU-liittovaltioon, jossa ison sana ratkaisee ja paikallinen päätösvalta liukenee. 3)Siämarkkinoita estetään kehittymästä. 4) Talouskasvu ja laajentumispyrkimykset toteutetaan ottamatta huomioon ihmisoikeuksia ja tavallisen ihmisen hyvää elämää, arkea. Tästä jo näkeekin, mitä itse ja mitä kristillisdemokraateissa painotamme: Ajamme Suomen etua.Vastustamme liittovaltiokehitystä. Edistämme sisämarkkinoita. Puolustamme ihmisoikeuksia.

Vaalikonetenttiin

Kirjoittelen tätä junaa korvaavassa bussissa Sastamalan ja Tampereen välillä. Rataa kunnostetaan - onneksi. Juna on nopea ja järkevä tapa kulkea täältä sekä Tampereelle että Helsinkiin. Harmittaa, että seutulippumme koskee vain bussiliikennettä. Käyn Helsingissä Ylen vaalikonetentissä. Neljä minuuttia on siis syy tähän reisuunn. Illalla on Sastamalan valtuusto, johon ehdin myöhässä. Työssäni valtiosihteerinä olen joutunut varsin vähän keskusteluun median kanssa. Sen verran kuitenkin, että olen tullut ehkä tarpeettomankin varovaiseksi. Maalaisjärkisenä ja rehellisenä ihmisenä on vaikea hyväksyä ensinnäkin sitä tietotason vaatimusta, joka kohdistuu esimerkiksi ministeriin. Joskus minuunkin. Toisekseen en haluaisi, että yhteisten asioiden hoitoon kohdistuva muutenkin vähäinen into karsiutuu edelleen, kun luullaan, että politiikassa toimivat tietävät kaiken. Päätöksenteon on perustuttava faktoihin ja perustietojen pitää olla kunnossa. Onko kaiken tiedon kuitenkaan tarve olla jatkuvasti muistissa ja annettavissa kuin apteekin hyllyltä? Jokaisella hallinnonalalla on monipuolinen sikermä monimutkaisia asioita. Mielestäni keneltäkään ei pidä odottaa, että hän osaa ne aina kysyttäessä. Ehkä tämä on muistamattomuuden puolustus. Oma tapani käsitellä asioita ei ole painaa yksityiskohtia muistiin. Tunnen erittäin loogisia ajattelijoita ja päätöksentekijöitä, joilla on sama tapa. Mielestäni ei ole ihan rehtiä hankkia kannuksia esimerkiksi vaalikeskusteluissa sillä, että on selvittänyt sopivaa nippelitietoa keskustelua varten. Se saattaa vakuuttaa, mutta kertooko se kuulijalle jotain todellista?

EU - valtioiden liitto, ei liittovaltio

Kierrän kahtena päivänä tällä viikolla meppimme Sari Essayahin kanssa Pirkanmaalla. EU-vaalit ovat tulossa. Millaisin ajatuksin? Suomen Kristillisdemokraatit kuuluvat EU:ssa tällä hetkellä suurimpaan EPP-ryhmään. Ryhmän periaateohjelma pohjaa edelleen vahvasti kristillisiin ja kristillisdemokraattisiin periaatteisiin. EPP:n periaateohjelma määrittää perusarvot seuraavasti "Ihmiselämän arvo kaikissa sen olemassaolon vaiheissa, vapaus ja vastuu, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, totuus, solidaarisuus ja subsidiariteetti. Kristillinen ihmiskuva on näiden arvojen lähtökohta. Yhteisen hyvän saavuttaminen on niiden lopullinen tavoite." Euroopan kristillinen arvoperinne on suuri voimavara ja se antaa vakaan pohjan jonka varaan rakentaa. Lähdemme siitä, että Euroopan kristillinen arvoperinne on selkeästi tunnustettava ja siihen on sitouduttava avoimesti. Unionin tulee toimia kaikkialla vapauden, demokratian, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Tahdomme olla rakentava vaihtoehto niille ääripäille, joista toisessa reunassa halutaan muodostaa liittovaltiota ja toisessa reunassa halutaan erota EU:sta. Meidän linjamme EU:n kehittämiselle on, että sitä kehitetään itsenäisten jäsenvaltioiden yhteistyöelimenä, ei liittovaltiona, ja päätöksenteko pidetään mahdollisimman lähellä ihmistä. Katsomme, että EU-tasolla tulisi tehdä vain niitä päätöksiä, jotka ovat olennaisimpia koko Euroopan kannalta.

Perheiden tuki on osa turvallisuustyötä

Ote puheestani Kouvolassa turvallisuusseminaarissa: Perhe ja koti ovat keskeisiä yksilön turvallisuuden tunteen ja turvallisuuden kannalta. Tämä ilmenee konkreettisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jossa on seurattu vuonna 1987 syntyneitä aina siihen saakka, kun he täyttävät 21 vuotta. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että perheen merkitys lapsen kehitykselle on vielä suurempi kuin se oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Vanhempien koulutus, terveys ja toimeentulo vaikuttavat lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Tutkimuksen perusteella on nähtävissä, että niin hyvinvointi kuin myös ongelmat kasaantuvat. Ikäluokasta 8,8 prosenttia oli saanut tuomion rikoksesta. Psykiatrisessa hoidossa ollut hieman yli 20 prosenttia ja psyykenlääkkeitä oli käyttänyt hieman yli 13 prosenttia ikäluokasta. Psykiatrisen diagnoosin oli saanut 13 prosenttia ikäluokasta. Viidesosalla ikäluokasta ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Näillä nuorilla myös muut hyvinvointiin liittyvät tekijät olivat huonompia kuin enemmän koulutusta saaneilla. Tutkimus osoitti myös sen, että erot kodin ulkopuolelle sijoitettujen ja ei-sijoitettujen lasten ja nuorten välillä olivat huomattavat. Kaksi kolmesta kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsesta ja nuoresta oli saanut tutkimuksen aikana psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai psyykenlääkitystä ja yli puolella ei ollut peruskoulun jälkeistä jatkotutkintoa. Ei_sijoitettujen luvut olivat selvästi alempia. Turvallisuuden näkökulmasta on tärkeää huolehtia lasten ja perheiden hyvinvoinnista. Matalan kynnyksen palvelujen merkitys on ensiarvoinen, sillä usein pieni apu varhaisessa vaiheessa voi estää sen, että perheen tilanne muuttuu yhä vaikeammaksi. Huonosti voiva perhe ei pysty antamaan lapselle sellaista tukea, jota hän tarvitsee kehittyäkseen niin henkisesti ja fyysisesti tasapainoiseksi aikuiseksi. Mikäli näiden perheiden tukemisessa epäonnistutaan, se voi heijastua yhteiskuntaan monella tavalla. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan yli puolella niistä nuorista, jotka ovat syyllistyneet väkivaltaan, on mielenterveyden häiriötä. Mikään yksittäinen syy ei selitä nuorten tekemiä suunnitelmallisia väkivallan tekoja, vaan niiden taustalla on monta yhtä aikaa vaikuttavaa tekijää. Keskeisimmät näistä ovat sukupuoli, yksinäisyys, ulkopuolisuus, koulukiusaamisen kohteeksi joutuminen ja mielenterveysongelmat. Ilman riittävää tukea perheeltä ja läheisiltä ihmisiltä nämä tekijät voivat yhdessä vaikuttaa siihen, että nuori mies syyllistyy tekoon joka ulkopuolisesta vaikuttaa järjettömältä. Tekojen ennalta ehkäiseminen on haasteellista, sillä tekijät eivät yleensä tule esille aiemman rikostaustan tai muun häiriökäyttäytymisen kautta. Ennalta ehkäisyssä keskeistä on se, että tunnistetaan ne tekijät, jotka kasaantuessaan saattavat lisätä riskiä tehdä vakavia väkivallantekoja. Viranomaistoiminnassa koulujen oppilashuollossa ja mielenterveyspalvelujen yhteydessä on mahdollisuus tunnistaa ne yksilöt, jotka tarvitsevat enemmän tukea ongelmiinsa ja joiden ongelmat saattavat johtaa kohonneeseen väkivallan riskiin.

Yhteishenki on paras mainos

Edessä olevat kuntavaalit tietävät ehdokkaille ja tukijoukoille puuhakkaita viikkoja. Nyt on sopiva aika tarjoutua apuun. Syyspäivä ihmisiä tavaten torilla on yleensä virkistävä. Ehdokasjoukon hyväntuulinen yhteishenki on yksi parhaita vaalimainoksia. Monessa paikallisosastossa vastuunkantajat ovat satoja kertoja vuosien varrella pystyttäneet teltan, keittäneet kahvin ja täyttäneet ilmapallot tekemättä numeroa itsestään. Askel alkaa painaa ja hartioita kolottaa – uudet ja nuoremmat tekijät olisivat tervetulleita. Voisitko sinä olla yksi heistä? Pitkään mukana olleilla on tärkeä merkitys uusien vastuunkantajien kutsujina. Vastuu on osattava siirtää kuitenkin vähitellen. Kuka uskaltaa mukaan, jos kutsu kuuluu: ”Olen ollut osaston sihteeri kaksikymmentä vuotta. Päätimme, että sinä olet seuraava.” Suomalaiset nuoret ovat hieman yllättäen arvoiltaan konservatiiveja ja perhekeskeisiä. Kristillisten arvojen yhteiskunnallinen merkitys voi tämän tuloksen mukaan kasvaa tulevaisuudessa. Terveiden arvojen puolustamista voi olla myös niiden tukeminen, jotka haluavat olla ehdokkaina keräämässä ääniä kristillisdemokraattisten valtuutettujen – turvallisuuden tekijöiden – valitsemiseksi.

Ollaan yhdessä jouluihmisiä!

Suomalaiset miehet ovat jouluihmisiä. Lähes 90 prosenttia miehistä tunnustautui Suomalaisen Työn Liiton nettikyselyssä jouluihmisiksi. Kyselyssä viitattiin haluun noudattaa jouluperinteitä. Todettiin, että mies haluaa joululta rauhaa, perinteitä ja hyvää mieltä.

Jouluihminen lienee siis sellainen, jolle joulu on mieluinen ja joka haluaa viettää perinteistä juhlaa hyvällä mielellä. Mielestäni tutkimuksen tulos oli ennakoitavissa, vaikka tekijöiden oletus oli, että Suomen miehet olisivat välinpitämättömiä joulun suhteen. Kukapa ei tuollaista juhlaa toivoisi? Se oli yllättävää, että moni mies toivoo joululahjaksi tavaran sijaan tunteita, kuten halauksia ja rauhallista mieltä. Hyvä lahjavihje myös naisille! Kiirettä ja hössöttämistä miehet eivät halunneet. Oletko muuten tavannut jonkun, joka niitä kaipaa?

Jäin miettimään, minkälainen lopulta on todellinen jouluihminen. Edellyttääkö se halua ostaa lahjat jo kesäkuumilla, halua siivota komerot, joissa ei pyhiään kuitenkaan aio viettää ja halua tuntea, haistaa ja maistaa ympärillään juhlan? Jos näin ajattelisimme, vain hyvinvoinnin keskeltä löytyisi joulu. Hyvä mieli ja rauha siis riittää, mutta mistä niitä saa.

Jouluihminen löytyy seimen vierestä. Vähän hämillään hän siinä ehkä seisoo ja miettii, miten siihen löysi. Heinissä makaa lapsi, jonka syntymäpäivää vietetään. Häntä kutsutaan Rauhan ruhtinaaksi, Vapahtajaksi ja maailman valkeudeksikin. Siinä on ensin hankala olla, koska lapsesta hohtava valo pakottaa näkemään oman itsensäkin kovin tarkkaan. Edellisen joulun jälkeen on mielessä ollut niin monenlaista, sanat ovat satuttaneet läheisiä eikä teoissakaan ole paljon kehumista. Rauhattomuus kuvaa paremminkin seimelle tulijan ensituntoja. Ajatuksissa käy sekin, että jos muut huomaavat, mitä valo paljastaa. Moni käväisee lapsen luona vain jouluna ja niin pikaisesti, että rauhattomuus jää ainoaksi huomioksi.

Kun tarkkaan kuuntelee, jouluyössä kuuluu laulua: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." Jeesus-lapsi on tullut tuomaan rauhan, ei rauhattomuutta. Oma syyllisyys ja epävarmuus siitä, onko lainkaan tullut oikeaan paikkaan, tekevät levottomaksi. Jumala ei kuitenkaan rakasta ihmisiä siksi, että he ovat hyviä vaan siitä huolimatta, että he ovat pahoja. Lapsi syntyi vastaamaan Isän edessä ihmisten pahuudesta ja kärsimään sen rangaistuksen, joka pahantekijälle kuuluu. Jouluihminen uskoo tämän ja saa rauhan, joka tekee hyvän mielen ja juhlan. Ethän sinä ole välinpitämätön joulun suhteen?