Asiasta, jossa toisen puolen argumentteja ei ymmärrä, on vaikea käydä rakentavaa keskustelua. Homoista, siitä nyt puhutaan.
Otan kantaa pariin asiaan. Itse homoudesta olen samaa mieltä kuin Päivi Räsänen. Jumala rakastaa jokaista ihmistä riippumatta hänen taipumuksistaan, mutta hän ei hyväksy kaikkea sitä, mitä me taipumustemme pohjalta toteutamme elämässämme.
Ensinnäkin - kristityt eivät luule olevansa parempia kuin muut ihmiset. Tai osa voi luulla olevansa, mutta se ei ole kristinuskon sisällöstä nouseva käsitys. Jokainen ihminen on Jumalan edessä samanarvoinen ja sen opetuksen mukaan kristityn tulee suhtautua lähimmäisiinsä. Se, että joku pääsee Taivaaseen ja joku toinen taas ei, ei ole mitenkään riippuvainen ihmisen hyvyydestä.
Toisekseen - tuomitseminen ei ole sitä, että kertoo lakien sisällöstä. Se ei ole edes syyttämistä. Jumala on antanut lain - meidän tehtämme on kertoa sen sisällöstä. Tähän lakiin sitoutunut omatunto syyttää, Jumala tuomitsee.
Kolmanneksi - Jumala myös armahtaa. Sekään ei ole meidän tehtävämme. Vaikka minä "armahtaisin" ja alkaisin hyväksyä omassa ja toisten elämässä sitä, mikä on Jumalan lain vastaista, se ei auta Tuomarin edessä. Onko siis parempi rakastaa lähimmäistään niin, että antaa hänen kulkea hyvällä mielellä kohti tuomiota ja rangaistusta vai pahoittaa hänen mielensä kertomalla, mihin hän on syyllistynyt ja syyllistymässä, jotta hänellä on mahdollisuus saada vapauttava tuomio?
16.10.10
10.8.10
Kodin ja koulun välimies
LÄhetin tänään kolme koululaistani kunkin eri kouluun. Heidän kouluaikansa on sisältänyt pääosin hyviä kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä ja opettajan ja lapsen yhteistyöstä. Monessa kodissa on toisin.
Suomalaiset vanhemmat ryhtyvät yhä useammin toimenpiteisiin, myös oikeudellisiin, kun opetus tai opettaja eivät toimi toivotulla tavalla. Aihettakin varmaan toisinaan on, mutta ilmiö kertoo myös muusta. Koulun ja opettajan auktoritetti oman alansa asiantuntijana kyseenalaistetaan. Opettajalle ei anneta oikeutta kasvattajan rooliin tavalla, joka poikkeaa kodin tavasta.
vanhemmilla on oikeus päättää, kuinka kodissa toimitaan. Kouluun asti se oikeus ulottuu kuitenkin vain rajallisesti. Lasta on kohdeltava kunnioittaen hänen fyysisiä rajojaan, hänen mielipiteitään ja koko persoonaa. Tietyt toimintatavat ja myös käytöstavat tulee kuitenkin voida vaatia kaikilta oppilailta samoin.
Mielestäni koulujen ja kotien ristiriitatilanteita varten olisi hyvä olla olemassa ulkopuolinen välimies, sovittelija. Hän ei pitäisi vanhempien ja oppilaiden puolta, eikä opettajien ja koulun puolta, vaan tasapuolisesti toisi esiin pelisäännöt ja auttaisi ristiriitatilanteiden ratkaisussa. Rehtori hoitaa tällaiset tilanteet tiettyyn rajaan asti, mutta tulehtuneessa tilanteessa hän on asianosainen. En pidä ajatuksesta, että suomalaisten kotien ja koulujen, oppilaiden ja opettajien välisiä asioita on vietävä oikeuteen - tarvitaan pehmeämpi, mutta tehokas tapa setvimään hankalimpia tilanteita.
Suomalaiset vanhemmat ryhtyvät yhä useammin toimenpiteisiin, myös oikeudellisiin, kun opetus tai opettaja eivät toimi toivotulla tavalla. Aihettakin varmaan toisinaan on, mutta ilmiö kertoo myös muusta. Koulun ja opettajan auktoritetti oman alansa asiantuntijana kyseenalaistetaan. Opettajalle ei anneta oikeutta kasvattajan rooliin tavalla, joka poikkeaa kodin tavasta.
vanhemmilla on oikeus päättää, kuinka kodissa toimitaan. Kouluun asti se oikeus ulottuu kuitenkin vain rajallisesti. Lasta on kohdeltava kunnioittaen hänen fyysisiä rajojaan, hänen mielipiteitään ja koko persoonaa. Tietyt toimintatavat ja myös käytöstavat tulee kuitenkin voida vaatia kaikilta oppilailta samoin.
Mielestäni koulujen ja kotien ristiriitatilanteita varten olisi hyvä olla olemassa ulkopuolinen välimies, sovittelija. Hän ei pitäisi vanhempien ja oppilaiden puolta, eikä opettajien ja koulun puolta, vaan tasapuolisesti toisi esiin pelisäännöt ja auttaisi ristiriitatilanteiden ratkaisussa. Rehtori hoitaa tällaiset tilanteet tiettyyn rajaan asti, mutta tulehtuneessa tilanteessa hän on asianosainen. En pidä ajatuksesta, että suomalaisten kotien ja koulujen, oppilaiden ja opettajien välisiä asioita on vietävä oikeuteen - tarvitaan pehmeämpi, mutta tehokas tapa setvimään hankalimpia tilanteita.
21.7.10
Mopopojat
On murheellista huomata, kuinka nuorten keskuuteen on hiipinyt asenne, joka sallii laittoman toiminnan. Aina pojat ovat pitäneet vauhdista ja värkänneet mopojensa kanssa, mutta mielestäni toiminnan vaarallisuudesta oltiin jollain tasolla tietoisia paremmin takavuosina. Nyt kerskutaan siitä, kenen peli on parhaiten viritelty.
Kun viritetyllä mopolla ajaa kolarin, hymy happanee. Ongelmia tulee vakuutusyhtiön ja poliisin kanssa. On ikävä huomata, ettei aiheutettua vahinkoa korvatakaan vakuutuksesta - ja vahinko voi olla vaikka elinikäinen vamma.
Kaikki lait eivät ole onnistuneita, mutta kaikilla niillä on pyrkimys johonkin hyvänä pidettyyn. Turvallisuus on ehkä tylsää, mutta siitä on silti enemmän iloa kuin vuosista vaikka pyörätuolissa tai syyllisenä jonkun kuolemaan. Mielestäni voisi hyvin ottaa mopon poliisilaitoksen varastoon muutamaksi viikoksi heti, kun viritelmiä ilmenee. Sateessa ja paisteessa polkupyöräillessä voi sitten miettiä, pitääkö enemmän bensan vai ruisleivän voimalla kulkevasta pyörästä.
Kun viritetyllä mopolla ajaa kolarin, hymy happanee. Ongelmia tulee vakuutusyhtiön ja poliisin kanssa. On ikävä huomata, ettei aiheutettua vahinkoa korvatakaan vakuutuksesta - ja vahinko voi olla vaikka elinikäinen vamma.
Kaikki lait eivät ole onnistuneita, mutta kaikilla niillä on pyrkimys johonkin hyvänä pidettyyn. Turvallisuus on ehkä tylsää, mutta siitä on silti enemmän iloa kuin vuosista vaikka pyörätuolissa tai syyllisenä jonkun kuolemaan. Mielestäni voisi hyvin ottaa mopon poliisilaitoksen varastoon muutamaksi viikoksi heti, kun viritelmiä ilmenee. Sateessa ja paisteessa polkupyöräillessä voi sitten miettiä, pitääkö enemmän bensan vai ruisleivän voimalla kulkevasta pyörästä.
5.7.10
Kuka hoidetaan ensin?
Tuoreen tutkimuksen mukaan Etelä-Karjalassa viikonloppuisin sairaalapäivystykseen tulevista aikuisista 60–80 prosenttia on humalassa. Mitä tämä merkitsee hoitohenkilökunnan turvallisuudelle? Ja miten sen kokevat selväpäiset potilaat?
Olen itse istunut kerran Helsingissä Marian sairaalassa ikimuistoiset tunnit hirvittävästä päänsärystä kärsivän puolisoni kanssa. Olimme helppoja asiakkaita. Pyysin vastaanotosta välillä särkylääkettä, koska näin, että särky oli poikkeuksellista. Lääkettä ei voitu antaa, jottei se hankaloita tutkimista.
Välillä käytävällä vilahti tuttu lääkäri, jonka aikaa vei juovuksissa päänsä kolauttaneen miehen rauhoittaminen ja ompeleminen. Kun lopulta pääsimme toisen lääkärin luo ja päänsäryn aiheuttajaksi oli todettu aivokalvontulehdus, lääkäri totesi, että olisimme voineet yrittää päästä nopeammin sisään tuon tutun lääkärin avulla.
Epäoikeudenmukaisuuden tunne oli vahva. Vastaanotolla on ammattilaisten osattava arvioida hoidon tarpeen järjestys. Se ei tapahdu tuttuuden perusteella eli suhteilla. Toki koin myös niin, että meillä olisi ollut kiireempi kuin itse onnettomuutensa aiheuttaneella juopuneella. Hoito hänellekin silti kuului.
Saman lääkärikäynnin johdosta opin arvokkaan asian romanikulttuurista. Lähdimme Meilahden sairaalaan, jonka pihalla oli runsaasti romaninuoria. Sairaalan aulassa istui vanhempia rouvia. Iltahämärässä olin vähän peloissani, mistä on kysymys, mutta vanhukset neuvoivat ystävällisesti oikealle ovelle. He istuivat muuten jo suljetussa aulassa poikkeusluvalla. Suku, heimo oli valvomassa - lähellä sitä, jonka aika oli lopuillaan. Kokemus yhteisöllisyydestä ja läheisten tuesta oli todella vahva!
Olen itse istunut kerran Helsingissä Marian sairaalassa ikimuistoiset tunnit hirvittävästä päänsärystä kärsivän puolisoni kanssa. Olimme helppoja asiakkaita. Pyysin vastaanotosta välillä särkylääkettä, koska näin, että särky oli poikkeuksellista. Lääkettä ei voitu antaa, jottei se hankaloita tutkimista.
Välillä käytävällä vilahti tuttu lääkäri, jonka aikaa vei juovuksissa päänsä kolauttaneen miehen rauhoittaminen ja ompeleminen. Kun lopulta pääsimme toisen lääkärin luo ja päänsäryn aiheuttajaksi oli todettu aivokalvontulehdus, lääkäri totesi, että olisimme voineet yrittää päästä nopeammin sisään tuon tutun lääkärin avulla.
Epäoikeudenmukaisuuden tunne oli vahva. Vastaanotolla on ammattilaisten osattava arvioida hoidon tarpeen järjestys. Se ei tapahdu tuttuuden perusteella eli suhteilla. Toki koin myös niin, että meillä olisi ollut kiireempi kuin itse onnettomuutensa aiheuttaneella juopuneella. Hoito hänellekin silti kuului.
Saman lääkärikäynnin johdosta opin arvokkaan asian romanikulttuurista. Lähdimme Meilahden sairaalaan, jonka pihalla oli runsaasti romaninuoria. Sairaalan aulassa istui vanhempia rouvia. Iltahämärässä olin vähän peloissani, mistä on kysymys, mutta vanhukset neuvoivat ystävällisesti oikealle ovelle. He istuivat muuten jo suljetussa aulassa poikkeusluvalla. Suku, heimo oli valvomassa - lähellä sitä, jonka aika oli lopuillaan. Kokemus yhteisöllisyydestä ja läheisten tuesta oli todella vahva!
13.6.10
Uskonto pois -mitä tilalle?
Kokoomus haluaa uskonnonopetuksen pois kouluista. Vihreiden taholta kiiteltiin linjausta, koska lasten jako eri uskontojen opetusryhmiin ei edistä maahanmuuttajien kotoutumista.
Suomalainen kristillisyys ohenee opetuksen puuttuessa jo nyt. Sitä mitä ei tunneta, on helppo halveksua ja pilkata. Moni lapsi yhdistää surutta samaan lauseeseen Jeesuksen ja pilkkasanat. Aikuisten kommentit osoittavat, että perus asiatieto kristinuskon sisällöstä lausumien takana on vähäistä.
Maahanmuuttajat, etenkin muslimit, pitävät huolta koulun ulkopuolisesta uskonopetuksesta. On naiivia ajatella, että kristinuskon väistyessä jäljelle jää arvovapaa monikulttuurisuus. Islamin tavoite on levitä - niin on kristinuskonkin. Evankeliumia julistetaan siinä tarkoituksessa, että ihminen löytäisi armahtavan Jumalan ja tien Taivaaseen. Islamin tavoite on toinen. Olisi hyvä miettiä, mitä se kertoo sisällöstä, että pelko ja terrorinuhka hiljentävät islamkriittisyyden, mutta kristityille pyhiä asioita saa julkisesti pilkata.
Mietin, olisivatko kokoomuksen vaihtoehdot korvaaviksi aineiksi taloustieto ja yrittäjyyskasvatus. Niiden varassa voi kyllä tässä elämässä pärjätä hyvin, joskin arvoksi euro on aika kevyttä valuuttaa.
Suomalainen kristillisyys ohenee opetuksen puuttuessa jo nyt. Sitä mitä ei tunneta, on helppo halveksua ja pilkata. Moni lapsi yhdistää surutta samaan lauseeseen Jeesuksen ja pilkkasanat. Aikuisten kommentit osoittavat, että perus asiatieto kristinuskon sisällöstä lausumien takana on vähäistä.
Maahanmuuttajat, etenkin muslimit, pitävät huolta koulun ulkopuolisesta uskonopetuksesta. On naiivia ajatella, että kristinuskon väistyessä jäljelle jää arvovapaa monikulttuurisuus. Islamin tavoite on levitä - niin on kristinuskonkin. Evankeliumia julistetaan siinä tarkoituksessa, että ihminen löytäisi armahtavan Jumalan ja tien Taivaaseen. Islamin tavoite on toinen. Olisi hyvä miettiä, mitä se kertoo sisällöstä, että pelko ja terrorinuhka hiljentävät islamkriittisyyden, mutta kristityille pyhiä asioita saa julkisesti pilkata.
Mietin, olisivatko kokoomuksen vaihtoehdot korvaaviksi aineiksi taloustieto ja yrittäjyyskasvatus. Niiden varassa voi kyllä tässä elämässä pärjätä hyvin, joskin arvoksi euro on aika kevyttä valuuttaa.
12.6.10
Työssä ikääntyneet
Naisen odotettavissa oleva elinikä on reilussa sadassa vuodessa lähes tuplaantunut. Vuonna 1889 oli odotettavissa 44,9 vuotta naisen elämää ja vuonna 2008 jo 83 vuotta. Vuodelle 2040 ennuste nousee jo 90,3 vuoteen.
Matti Vanhanen pahoitteli jäähyväispuheessaan, ettei ole saanut ihmisiä ymmärtämään pitenevän työuran merkitystä. Ymmärrämme työuran pitenemisen menetettynä vapaa-aikana. Onko siis ihme, ettei kansa siihen innostu. Ymmärrettävämmäksi asian tekee se, että jos suomalainen työskentee 30 vuotta ja on eläkkeellä 40 vuotta, eläkkeille on vaikea löytää maksajaa.
Ylhäältä päin on helppo puhua. Korkeakoulutettujen toimintakyky säilyy ikääntyneenä huomattavasti parempana kuin ns. tavallisilla duunareilla. Kuitenkin eläkkeelle jääminen aikaistettuna lienee juuri näiden parempikuntoisten herkkua. Pelkkä puhe ei riitä, tarvitaan toimivaksi testattuja käytäntöjä työssä jaksamisen ja työviihtyvyyden lisäämiseksi.
Matti Vanhanen pahoitteli jäähyväispuheessaan, ettei ole saanut ihmisiä ymmärtämään pitenevän työuran merkitystä. Ymmärrämme työuran pitenemisen menetettynä vapaa-aikana. Onko siis ihme, ettei kansa siihen innostu. Ymmärrettävämmäksi asian tekee se, että jos suomalainen työskentee 30 vuotta ja on eläkkeellä 40 vuotta, eläkkeille on vaikea löytää maksajaa.
Ylhäältä päin on helppo puhua. Korkeakoulutettujen toimintakyky säilyy ikääntyneenä huomattavasti parempana kuin ns. tavallisilla duunareilla. Kuitenkin eläkkeelle jääminen aikaistettuna lienee juuri näiden parempikuntoisten herkkua. Pelkkä puhe ei riitä, tarvitaan toimivaksi testattuja käytäntöjä työssä jaksamisen ja työviihtyvyyden lisäämiseksi.
6.6.10
Kiitos kouluruokailulle
Kesäloman alkaessa nousee yksi arkinen huoli. Mitä lapset syövät päivisin keskenään ollessaan lomalla? Isot lapset osaisivat laittaa ruokaa, mutta eivät viitsi. Nälkää ei kukaan näe, mutta terveellisyydessä voi olla vajausta.
Suomalainen kouluruokailu on hieno asia. Tervetuloa syksy!
Suomalainen kouluruokailu on hieno asia. Tervetuloa syksy!
Subscribe to:
Posts (Atom)
