Nyky-yhteisöllisyyttä

Yhä useampi kadulla vastaantuleva puhuu puhelimeen. Osa hoitaa asioitaan, mutta monelle puhelin on kuin tupakka ennen. Puhelimesta saa itsevarmuutta luomalla yhteyden ihmiseen toisaalla.

Luin suomalaisen yrityksen tuoteyhteisön mainosta. Liittymällä yhteisöön voi tutustua yrityksen filosofiaan ja sen tuotteiden syvimpään olemukseen. Lisäksi voi seurata oman tuotekokoelmansa karttumista. Samanhenkisten ihmisten yhteisö muodostuu desing-tuotteiden omistajuudesta tai ihailusta. Yritys houkuttelee asiakkaaksi lupaamalla yhteisöllisyyttä, mutta varaa oikeuden lakkauttaa yhteisöohjelman.

Tupakka on epäterveellistä, mutta sen ympärille muodostuvassa yhteisöllisyydessä on vielä jotain tervettä. Ihmiset kohtaavat toisensa face to face, ei vain naamakirjan tai muun materiattoman materialistisen näennäisyhteisöllisyyden kautta. Profiili luodaan ottamalla kontakti ihmiseen, ei valitsemalla kiiltokuvia itsestä tai luomalla laadukasta imagoa.

Vaan auttaako vastaan potkiminen? Päätyykö niin vain pylväspyhimykseksi erämaahan, jonne ei ole laajakaistayhteyttäkään?

Helsingissä taas

Raahasin eilen työpäivän jälkeen kainalossani patjan halki Helsingin ydinkeskustan. Samoin tyynyt, peiton ja silitysraudan ja kolmannella kerralla ruokakassin ja siivousvälineet. Iltapala - ruisleipää ja kylmää maitoa - onnistui sitten jo lattianrajassa patjalla istuen.

Olen tästä eteenpäin kolme päivää viikosta Helsingissä ja kaksi etätyöpäivää kotona. Eduskuntatyö on mielnkiintoista, mutta hektistä tästä tulee sopeutuessa kotona ja poissa kotoa.

Lainsäädännön pariin

Niin päättyi puolueen varapuheenjohtajan pesti. Olen helpottunut.

Olisin halunnut saada aikaan niin paljon enemmän, mutta varsin pian valituksi tuloni jälkeen ymmärsin, kuinka paljon enemmän aikaa tarvittaisiin. Osallistuin puoluehallituksen ja puoluevaltuuston kokouksiin aktiivisesti, mutta työvaliokunta jäi liian vähälle käräjäoikeusharjoitteluni johdosta.

Toisekseen minulla ei ollut kiinnostavia, tunnettuja kasvoja ja olen huomannut, että en pidä politiikassa siitä, että itseään täytyisi tehdä tunnetuksi. Olen suorastaan allerginen ajatukselle, että kirjoittamisen ja puhumisen motiivina on oman nimen tietoon tuominen. Puolueen varapuheenjohtajana täytyy ymmärtää, että on puolueen etu näkyä mahdollisimman paljon.

Nyt palaan taustatyöhön. Eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä tavoitteni on auttaa edustajia viemään heidän ajatuksiaan toteutukseen. Haluan olla edelleen vahvistamassa kuvaa puolueestamme arjen asiaosaajana.

Puheenjohtajuus loppusuoralla

Tulevana viikonloppuna on KD:n puoluekokous. Nautin kaksi vuotta sitten Turun kokouksen me-hengestä. Toivon, että tunnelmat ovat samat tälläkin kertaa.

Kahden vuoden varapuheenjohtajakauteni aikana olen saanut kohdata mielenkiintoisia, asiantuntevia ja lämpimiä ihmisiä. Puoluehallituksen kokoukset ovat olleet hyvähenkisiä riippumatta asioista, jotka ovat olleet käsittelyssä.

Emme muodosta täydellistä puoluetta ja kehittämistä riittää. Aihetta on kuitenkin nostaa leuka pystympään ja nauttia terveestä itsetietoisuudesta! Tiedämme, että meillä on annettavaa. Se pitää vain entistä paremmin tuoda myös muiden tietoisuuteen.

Luonnon ihmeitä

Palasimme viime yönä viikon matkalta Azoreilta. Hengästyttäviä maisemia ja luonnon ihmeitä - vesiputouksia, kuumia lähteitä ja kraaterijärviä. Rakennetun ympäristön katseleminen on väsyttävää lomapuuhaa, mutta hortensioiden sinisyyteen ja vuorten vihreyteen ei silmä tottunut.
Tasainen, viileä Suomi on silti kotoisan suloinen.

Tänään pidimme KD-Median hallituksen kokouksen, jossa valitsimme Asmo Maanselän vietintäpäällikön virkaan. Onnea työhösi Asmo!

Koulutielle

Haikea ja iloinen päivä taas tämä koulun aloitus. Esikoinen on yhdeksäsluokkalainen, keskimmäinen aloittaa seiskan ja nuorimmainen neitokainen vitosluokan. Meillä ei ole enää pieniä kotona - se on haikeaa. Sen sijaan on reippaita, ihania isoja lapsia ja nuoria.

Päivärytmin palautus ei vielä ole onnistunut, mutta eiköhän uni ala pian tulla järkevään kellonaikaan, kun koulupäivät väsyttävät. Eilisen kisailimme Porissa pääsystä Vattenfall yleisurheilucupin loppukisaan, joten ilta viivästyi ainakin terveissä merkeissä.

Mitä kesään kuuluu?

Viime kesänä notaarina en saanut lomaa juuri lainkaan. Tämä kesä on jo parempi. Olin kaksi viikkoa heinäkuun alusta lomalla ja nautin reilun viikon laiskuudesta saaristossa. Laiskottelun tasoa kuvaa se, että maalasimme koko perhe kiviä. Se oli hauskaa luovuuden purkamista.

Korjasin toisessa mökkipaikassa elämäni ensimmäistä kertaa huopakattoa. Tosin apumiehenä ja vain hetken aikaa. Kokemus sekin lievän korkeanpaikankammoiselle.

Nyt menossa kahden viikon rippileiri ja nautin. Eilen jalkapalloa, tänään ultimatea. Välissä mahdollisuus kertoa nuorille siitä kaikkein tärkeimmästä - kuinka pääsee Taivaaseen.