Nyt mua viedään linnasta linnaan

Seitsemäs rikosistuntopäivä takana. Jäljellä kaksi ja mahdolliset lautakuntapäivät. Huomenna osallistun Helsingissä Presidenttifoorumiin. Kuten työkaverini totesi - kontrasti on melkoinen. Varkauksia tänään ja huomenna presidentinlinnan kauneutta. Elämä on!

Velkaa ja konkursseja

Olen siirtynyt auskultoinnissa summaarisiin asioihin. Velkasaamiset ja konkurssit tulevat tutuksi. Aihealue on mielenkiintoinen, mutta tuo taas esiin yhdenlaisia ihmisen elämän ikäviä vaiheita. Kun velkomusasiassa annetaan yksipuolinen tuomio, jonka kanssa velkoja voi mennä ulosottoon pyytämään saamistensa perintää, on taustalla kovin erilaisia elämäntilanteita. Joku on sairastunut tai jäänyt työttömäksi eikä selviä enää maksuistaan. Joku on vain halunnut syödä leveämpää leipää kuin mihin varaa olisi ollut.

Olisi helpompaa itselle toimia tehtävässä, jossa voisi auttaa osapuolia pääsemään sovinnolliseen ratkaisuun tilanteessa. Se ei ole käräjäoikeuden tehtävä, mutta tuomioistuimeen jätetty hakemus saattaa silti johtaa sovintoonkin. Velallinen maksaa tai alkaa muuten toimia asian selvittämiseksi.

Tosiasia on sekin, ettei velallinen ole näissä tilanteissa läheskään aina sääliteltävä taho. Ei ole oikein, että aliurakoitsija jää työstään vaille korvausta tai pienyrittäjä palkattaan. Vuokranantajalle kuuluu vuokra asunnostaan.

Kun puhutaan sekaisin rahasta, kodeista ja välttämättömästä elannosta, tilanteet ovat tunnetasolla sekavia ja hämmentäviä. Joissain tilanteissa olisi hienoa, kun voisi todeta vanhan tuomarinohjeen mukaan: mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.

Ilmassa on muuten huonoja merkkejä. Konkurssi ei ole mikään harvinaisuus.

100-vuotiaalla Tarjanteella

Lapsuuden murheelliset hetket voivat olla kovin moninaisia. Tänään muistelin tilannetta, jossa olin Ruovedellä kummieni mökillä kolauttanut varpaan kallioon. Olin ehkä neljä tai viisivuotias. Ei se haava mitään, mutta kun ei laastarivarvasta saanut mennä kastelemaan Tarjanne-laivan aaltoihin. Piti tyytyä vain vilkuttamaan.

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa laivan kyytiin käräjäoikeuden kesäretkellä. Näsijärvi oli onneksi tyyni, sillä myrskyssä olisi pahimmillaan voinut käydä niin, että Tampereelle olisi tullut mittava vajaus oikeudessa ja kohtuudessa. Maukasta kalasoppaa ja mukavaa seuraa. Aurinkokin kruunasi purjehduksen ja aamuinen sade oli muisto vain.

Viestikarnevaalit

Aamulehden viestikarnevaalit olivat riemukasta katseltavaa työpäivän jälkeen. Satamäärin koululaisia kirmasi Pyynikin kentällä. Voittajiakin saatiin, mutta menestys ei ollut hauskuuden mittari.

Kun jalat eivät tunnu enää kestävän juoksua ja hyppelyä, mietin mahtaisiko pyörätuolikoripalloon päästä mukaan. Sitten hoksasin, että se vaatii ihan jotain muita taitoja kuin mitä tavallisella kaduntallaajalla on. Jotain rämäpäätä täytyy silti löytyä niillekin, joita akilleen kantapää vaivaa!

Markkinoilla

Vietin kolmisen tuntia Harjavallan markkinoilla tukemassa paikallisten ehdokkaiden kuntavaalikampanjaa. Tilanne taisi kääntyä kyllä toisin päin kuin oli ajateltu. Sain itse intoa suunnata vaaleihin paikallisten hyväntuulisesta letunpaistosta ja ihmisten kohtaamisesta. Kiitos kun sain tulla harjavaltalaiset!

Perheihanteita

Tänään oli kesän viides lomapäivä eli puolet vuoden lomista vietetty! Lähdin eilen töistä kesken päivän eduskunnan kesäkokoukseen Hämeenlinnaan ja palasin tänään Lahdesta työpaikan kautta paikkaamaan eilistä.

Oli innostavaa olla päivittymässä taas politiikkaan välillä. Auskultointivuoden aikana en valitettavasti ole jaksanut ihan päivänpäälle seurata kaikkea keskustelua.

Ensi vuoden budjetti herättää paljon ajatuksia. Ihmettelen sitä, kuinka meillä on sekä kasvun aikaan ja taantuman uhatessa aina sama tavoite. Pitää yllä tai palauttaa kasvu. Koskaan ei ole varaa edes yrittää korjata tilannetta sitä kauttaa, että annettaisiin selvästi enemmän niille, joilla on vähän. Tai korjattaisiin ongelmia -esimerkiksi vanhustenhoidossa - jotka ovat olleet kaikkien tiedossa kauan.

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Suomen tulevaisuus on veronkevennyksiä enemmän kiinni siitä, että perheitä tuetaan. Lapset tarvitsevat kasvaakseen vatuullisiksi, itsetuntoisiksi ja miksei tuottaviksikin kansalaisiksi turvallisen kasvuympäristön. Kaikki aikuiset eivät sellaista kykene ilman tukea tarjoamaan. Suuri osa rikollisuudesta, nuorten pahoinvoinnista, syrjäytymisestä ja monista muista ongelmista johtuu perusturvallisuuden puuttumisesta lapsuudessa.

Pienet asiat voivat pelastaa pienen elämän. Tukiaikuisia, kotiapua, väliaikaista sijoittamista, veronkevennyksiä perheille,kouluterveydenhoitoa ja paljon muuta olisi annettavissa. Ei tarvita ihanneperheitä vaan perheihanteita!

Ei sunnuntaikaupalle

Lähes jokaisesta suomalaisesta kodista pystyttäisiin varustamaan vähintään yksi talous,joka on menettänyt perustarpeistonsa esimerkiksi tulipalossa. Tämä ei ole tutkimustulos vaan oma arvioni. Kaapeista löytyy lakanoita, pyyhkeitä, liinoja, astioita, vaatteita ja kaikkea muuta enemmän kuin tarpeeksi. Lääketeollisuudessa eläinlääkkeiden myynti on erityisessä kasvussa. Mirrillä on ahdistusta ja ylipainoa.

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Meillä on ylenmäärin kaikkea ja silti tarvitsemme yhden päivän viikossa lisää ostosten tekoon. Olen sitä mieltä, että riippumatta siitä, kunnioittaako sunnuntaita pyhäpäivänä, jokainen voisi kunnioittaa sitä ostoksettomana päivänä. Säästyvän rahan voisi antaa niille, joilla ei ole juuri mitään. ei lääkkeitä lapsilleenkaan.