Yltäkylläisyys on ongelma

Olen siivoillut lasten kaappeja ja kerännyt tavaraa kyläyhdistyksen kevätkirppikselle. Kasseihin on kertynyt lähinnä vaatteita - ehyitä, mutta käytettyjä. Suurin osa ei tule kelpaamaan kenellekään, vaikka laitan ne ilmaiselle kierrätyspöydälle. Harva leikkaa enää edes matonkuteita.

Maailmassa on monia, joille vaatteet olisivat tervetulleita. Silloin tällöin olen saanut ilolla täyttää kassillisen vanhempieni mukaan Keniaan. Tuntuu hyvältä antaa siistiäkin ilmaiseksi pois, jos tietää niiden menevän tarpeeseen ja käyttöön. Uskon, että moni meistä luopuisi paljosta, jos puutetta kärsivät olisivat lähempänä. Jos voisimme konkreettisesti nähdä luopumisen olevan jakamista, toisen puutteen huojentamista.

Huomenna olen päättänyt ensimmäistä kertaa elämässäni laittaa roskiin sinänsä kelvollista, joka ei kenellekään kelpaa. Ei kivaa!

Rahat oikeaan paikkaan

Alle 18-vuotias henkilö voidaan jättää nuoruuden perusteella rangaistukseen tuomitsematta. Ajatuksena on, että joissain tilanteissa toiminta ei osoita piittaamattomuutta lakia kohtaan vaan jonkinlaista nuoruuden harkitsemattomuutta.

Nuoruuden harkitsemattomuus johtuu varsin usein siitä, ettei ole hyödyllisempää harrastettavaa kuin maleksia nurkissa ja siinä kaveriporukassa juolahtaa mieleen jotain hölmöä. Kun tällainen nuori käy tuomioistuimessa oikeusapupäätöksen kanssa katumassa tekosiaan ja jää rangaistukseen tuomitsematta, valtion vahingoksi jää avustajan palkkio, joka on asetuksen mukaan tavallisessa tapauksessa valmistautumisesta 272 ja istunnosta 327 euroa.

Tänäänkin mietin, kuinka monta tällaista tekoa ja oikeudenkäyntiä vältettäisiin jo sillä, että valtio suuntaisi kunnille 599 euroa/nuori lisää harrastustoiminnan järjestämiseen.

Liikettä kinttuihin

Suuri osa vähän liikkuvista aikuisista on lapsena ja nuorena harrastanut liikuntaa. Monet ovat olleet seurojen ohjauksessa yksilö- tai joukkuelajeissa. Perustaidot erilaisista lajeista ovat selkäytimessä. Miksi liikunta on jäänyt?

Yksi syy on siinä, että liikuntaseurojen toiminnassa on kymmeniä vuosia korostunut menestyksen tavoittelu. Lapsi tai viimeistään nuori, joka ei ole lajissa lahjakas, on saanut sen kuulla ja huomata. Ei ole kannattanut tuhlata ohjaustunteja yksilöön, joka ei ole tuomassa mestaruuksia. Liikunta hauskuuden ja terveyden vuoksi ei ole valitettavasti kuulunut seurojen tavoitteisiin eikä ole pienillä resursseilla ollut ehkä mahdollisuuksien rajoissakaan.

Seuroille kuuluu toki huippujen kasvattaminen. Eikö olisi kuitenkin järkevää ottaa seurat mukaan nykyistä tehokkaammin liikuttamaan laiskaa kansaa - aikuisenakin. Toiminta tarvitsee rahoitusta, jonka oikea lähde olisi valtio. Kansallinen katastrofi ei ratkea muuten kuin ratkaisemalla. Korttelijoukkueet kasaan ja kansa kävelemään. Miten olisi maaottelumarssin uusinta Ruotsia vastaan?

Kiinteistöasiat siirtyvät Maanmittauslaitokselle

Nyt käräjäoikeuksissa hoidettavat kiinteistöasiat tullaan siirtämään Maanmittauslaitoksen alaisuuteen parin vuoden päästä. Oikeusvarmuus kirjaamisasioissa edellyttää oikeusministeriön mukaan, että nykyiset työntekijät siirtyvät myös.

Varmaan on näinkin. Silti en pidä työntekijöiden oikeudenmukaisena kohteluna sitä, jos heillä ei ole erityisosaamisensa vuoksi mahdollisuuksia tulla valituksi käräjäoikeuksissa auki oleviin muihin tehtäviin. Sekä siirtoa odoteltaessa että lähijaksona sen tapahduttuakin on kiinteistöosastojen työntekijät otettava henkilöstövalinnoissa huomioon samoin kriteerein kuin muut hakijat. Oikeusvarmuus on toteutettava muulla tavoin kuin velvoittamalla tai jopa pakottamalla työntekijä siirtymään toisen työnantajan alaisuuteen.

Muutos tuo varmasti mukanaan hyvää. Olipa se lopulta millainen tahansa, valinnanvapaus antaa motivoivimmat lähtökohdat muutokseen. Toinen kannustin olisi palkan maksaminen asiantuntemuksen mukaan. Kiinteistöasioita hoitavat sihteerit tuntevat maakaaren paremmin kuin suurin osa juristeista. Näin uskallan väittää!

Nuhapäivää

Olen viettänyt flunssaisena sairaslomapäivää kotona. Olo on siinä mielessä kiusallisen hyvä, että ei ole nukkumisen tarvetta, mutta on kuitenkin pysyttävä rauhassa. Muuten toki olisinkin töissä. Koti huutaa näin pääsiäisen alla huomiota joka nurkastaan. Jääkaapin tausta tuli imuroitua, kun sieltä vilahti aamupäivällä tänä talvena harvinainen vieras - harmaa hiirulainen. Pyry-kissa sen nappasi ja söi, enkä ollut yhtään pahoillani.

Olisi aika poistaa talviset kotoisat verhot ja päästää sisään kevään valo. Olisi aika vaihtaa multa kukille, kun jäi viime keväänä vaihtamatta. Annoin sitten vain vettä halkeilevaan multaan. Suihkuttelin myös vähän liuskalehtiaraliaa, jonka sain mieheltäni 17-vuotislahjaksi. Kasvi on kuin ihmeen kaupalla pysynyt siis 21 vuotta hengissä hoidossani.

Lusekelen jäämistöoikeutta, joka tulee työssä vastaan varsin monenlaisissa asioissa. Toisinaan lainhuudon hakijan on vaikea ymmärtää, miksi hakemuksen täydennyksenä saatetaan pyytää virkatodistuksia viime vuosisadan alkupuolelta. Jotta kiinteistön omistus tulee kirjatuksi oikealle henkilölle, on varmistuttava siitä, että esimerkiksi perinnönjaossa on varmasti otettu kaikki mahdolliset perilliset huomioon.

Onnea Pori 450 vuotta

Talo oli aamusta arkista tohinaa täynnä, kun lähdimme koko perheellä kohti Poria. Leveäharteisella esikoisella oli yleisurheilun leirityspäivä Karhuhallissa. Keihästä, kiekkoa, kuulaa - voimaa ja pian pituuttakin on enemmän kuin äidillä.
Kaksi nuorempaa menivät uimahalliin.

Vasta noin 15-vuotias astianpesukoneemme alkaa oireilla siihen malliin, että on ollut pakko katsella uutta tilalle. Vanhassa olisi vara parempi, sillä en usko, että tämän päivän kone kestää yhtä kauan. Lisäksi vanha koneemme on todella hiljainen ja nopea. Vielä emme uutta ostaneet, mutta hyviä vaihtoehtoja löytyi. Päätimme kuitenkin katsoa, saisimmeko Vammalasta samanlaisen koneen samaan hintaan. Paremmalta tuntuisi jättää raha kotikuntaan.

Pori juhli tänään 450 vuottaan. Tarja Halonenkin oli kuulemma kaupungissa, mutta emme tavanneet. Illalla kävimme oman äitini syntymäpäivillä pari päivää etukäteen. Ihanaa sienikeittoa, hedelmäsalaattia ja kakkua - puhumattakaan sämpylöistä ja peurapaistista. Kiitos ja onnea!

Tätä toivoisin omalle seurakunnalleni

Dietrich Bonhoefferin sanoin: "Kristitty yhteisö elää jäsentensä esirukouksista; ilman niitä se tuhoutuu. Veljeä, jonka puolesta rukoilen, en voi kaikesta siitä tuskasta huolimatta, mitä hän tuottaa minulle, enää tuomita tai vihata. Hänen kasvonsa, jotka olivat ehkä minulle vieraat ja sietämättömät, muuttuvat esirukouksessa veljeni kasvoiksi, veljen, jonka puolesta Kristus kuoli, armahdetun veljen kasvoiksi. Tämä on esirukousta harjoittavan kristityn ihana kokemus. Ei ole sitä vastenmielisyyttä, persoonallista jännitystä tai eripuraisuutta, jota en, mitä minuun tulee, voisi voittaa esirukouksessa. Esirukous on kuin puhdistuskylpy --."

"Lopuksi emme voi olla näkemättä, että esirukouspalvelu vie aikaa jokaiselta kristityltä, mutta eniten papilta, jonka hoitoon on uskottu kokonainen seurakunta."